perjantai 30. marraskuuta 2012

Ostoksia

Viime aikoina on tullut panostettua Lovan "vaatteisiin" omaa wardrobea enemmän. Nyt ymmärrän niitä nuoria äitejä, jotka laittavat lastensa vaatteisiin ja tarvikkeisiin hirveitä summia silläkin uhalla, että joutuvat pihistämään omista shoppailuistaan. :D Pakko myöntää, että oon jäänyt aika koukkuun erityisesti ihaniin takkeihin ja yksilöllisiin pantoihin, mutta järki on onneksi pysynyt mukana ostoksilla - ainakin toistaiseksi. ;)

Erilaisia koirien pantoja valmistavia yksityisyrittäjiä on vaikka kuinka paljon, ja upeita tekeleitä on tarjolla valinnan vaikeuksiin asti! Lovalle olen suunnitellut jotain pehmeää, kaunista puolikuristavaa pantaa, mutta en ole vielä uskaltanut sellaista ostaa, ettei jää heti pieneksi. Messarista tuskin pääsen enää tyhjin käsin pois. ;)

Valjaat tuli ajankohtaiseksi, kun Tildalta lainassa olleet "pentuvaljaat" ja autohäkki jäivät pieneksi. Meidän auto ei ole mikään koiraharrastajan unelma, mutta ihan kohtuuhyvin ollaan nyt pärjätty turvavöillä ja koko takapenkin peittävällä penkinsuojuksella. Juuri autoilun vuoksi päädyin ostamaan Lovalle Y-malliset valjaat, ja monia malleja kokeiltuamme päädyttiin Rukan Form-valjaisiin. Materiaali on kestävää nailonia, joka on todellinen jokasään materiaali! Tykkäsin myös strappien leveydestä, ne tuntuvat tukevalta ja varmasti miellyttävältä päälläkin. Käyttömukavuutta lisää rintastrapissa oleva pehmuste, ja valjaat saa myös lukkoon.


Lovalle taupen väriset valjaat sopivat kuin nenä päähän! :) Lopullisen ostopäätöksen sinetöi valjaiden säädettävyys. Kaikissa muissa valjaissa, joita kokeilimme, meni koot hassusti niin, että yksi koko oli juuri sopiva, mutta olisi jäänyt pian jo pieneksi, ja seuraava koko taas oli liian iso. Rukan valjaissa on säätövaraa myös kaulanympärys strapeissa, mikä ratkaisi ongelman. Rintastrappi on vielä ehkä aavistuksen iso tytölle, mutta eiköhän tuo korjaannu ajan kanssa! :)


Toinen ehdoton syksyn ostos oli sadetakki, jolle todella onkin tullut jo reippaasti käyttöä. Sadetakeissa voiton vei Hurtta, jonka mallistosta valitsin ensin vanhasta tottumuksesta mustan värin. Punainen mantteli jäi kuitenkin mietityttämään, ja sainkin onnekseni vaihdettua takin vielä. Miksi sadetakin pitäisi olla musta, sadesäällä on muutenkin tarpeeksi synkkää ja harmaata, joten tämä iloisen värinen vaatekappale tuo edes vähän pirteyttä ankeassa säässä lenkkeilyyn! :) Hurtan sadetakissa on säädettävä vyötärö ja pääntie, joka taas mahdollistaa käytön pennun kasvettuakin. Heijastinosat näkyvät kauas, ja takki kuivuu nopeasti, mikä ei olekaan ihan itsestäänselvyys. Fannilla on ollut parikin sadepukua, jotka on valmistettu sen verran paksummasta kankaasta (onkohan se todellinen syy kuivumattomuuteen?), että eivät ole ehtineet kuivua seuraavaan ulkoilukertaan mennessä. Fannille ostin vuosi sitten joululahjaksi Hurtan "ulkoiluhaalarin", ja se on ollut ehdottomasti paras kokeilluista.


Sadekelillä en ole viitsinyt kameraa ulkoiluttaa, ja yksin oli aika hankala kuvata tyttöä puhelimella, joten fashion shootsit jäivät nyt tällä kertaa ottamatta. :) Tuo takki on aivan ihana Lovan päällä, ja se näyttää aina jotenkin alastomalta kun otan sen pois. :D Talveksi pitäisi vielä hommata jonkinlainen lämpömantteli, mutta säät näyttää nyt siltä, että se saa vielä odottaa. Kyllähän Luppis omalla turkillaan pärjää pakkasellakin, mutta lämmittelytarkoituksessa sellainen on kätevä.

Kiitokset vielä Rukalle ja Hurtalle huikeista tuotteista! :) 

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kylpypäivä

Taas on viikko vierähtänyt yhdessä hujauksessa! Maanantaina Lova ja Hyyperisiskot täytti 7 kuukautta, ja on kuulkaas jo aika isoja tyttöjä nämä! :) Lupin mitoiksi sain viikonloppuna 48,5cm ja 14,3kg. Turkkiakin pukkaa hyvää vauhtia, eikä tyttö näytä enää ollenkaan niin rimpulalta :)


Koska Messari lähestyy, ajattelin ottaa tähän väliin kahden viikon tehotreenin näyttelyesiintymistä. Se onkin tarpeen, sillä malttia kaivataan rutkasti lisää poseeraukseen. Välillä seisoo ihan nätisti vähän pidempään, mutta yleensä jalat jää miten sattuu. Luuva antaa hyvin korjata jalkojaan, mutta sehän ei tarkoita, että ne jätettäis sitten niille sijoilleen... Tytölle on tullut myös pakottava tarve seistä ihan kiinni mussa, jolloin tietysti ryhti häviää ja korvat nousee pilviin. Milloin tästä tuli näin vaikeaa? :D Jotain muutakin omaa kivaa tytöllä tässä poiseerauksessa nykyään on, kun häntä heiluu koko ajan. :) No ainakaan nää jutut ei ole Lupin mielestä tylsiä!

Käytiin aamupäivällä Kaupissa treenailemassa juoksua, ja sehän on itseasiassa tosi kivalla mallilla! Katse on eteen, ja pientä alkuhäsellystä lukuunottamatta liikkeet pysyy ravin puolella. Lova ravaa vaan aika kaukana musta, mikä saattaa tuottaa vaikeuksia ympärimenossa. Tänään kuitenkin tyttö luki omia liikkeitäni hienosti eikä tätä ongelmaa ollut.

Treenin jälkeen mentiin vielä metsäpolulle purkamaan energiaa. Tehtiin välillä kaikkea kivaa, piilotin narulelua metsään ja harjoiteltiin puiden kiertämistä. Yhdessä vaiheessa polulla tarpoessamme Lova sitten katosi näkyvistä puiden väliin, ja päätin mennä piiloon. Jostain kuului rapinaa, mutta aika kauan kesti, ennenkuin tyttö tuli mua etsimään. Syy selvisi aika pian Lupan juostessa luokseni: se oli löytänyt jonkun kivan kasan ja kierinyt siinä itsessään. Se lenkki loppui sitten siihen, ja lähdettiin kotia kohti. Ilman tätä en kyllä olis tajunnut pestä Lovaa vielä, mutta tulipahan sekin nyt tehtyä ajoissa näyttelyä varten! Toivottavasti ei ihan heti uudestaan tule vastaan tällaisia houtuksia...


Meillä luotetaan John Paulin Super Bright Shampooseen. Tuote on kehitelty erityisesti vaaleille koirille, mutta sopii myös tummille turkeille. Tuo on vähän niinkuin hopeashampoo ihmisille, kirkastaa turkin väriä. Shampoo sopii erityisen hyvin Lovalle, koska tällä voin pestä sen paria viikkoa ennen näyttelyä kokonaan, ja näyttelyä edeltävänä iltana vain kirkastaa valkoiset kohdat. Turkki on kiiltävä ja ihanan puhtaan tuntuinen, eikä tuoksu ole liian voimakas. Suosittelen! :)

Lova inhoaa kokovartalo shampoo-pesua. Se pyrkii koko ajan ovelle, joten yksin sen peseminen on todella työlästä. Vaikka suihkuun joutuminen on ehkä kamalinta mitä Lova tietää, on kuivatteluhepuli taattu joka kerta (kenelläpä ei?:). Lovasta saa pesun jälkeen aina ihan hurjan söpöjä kuvia, kun se on pörröinen ja käy nukkumaan kerälle sängylle, karvamatolle tm. pehmeälle alustalle, jota se ei koskaan muuten tee! Tänään meillä oli vähän huono kuvausvalo, kun ulkona on ollut koko päivän aika hämärää, joten kovin tarkkoja kuvista ei tullut. Muuten kuitenkin sain muutaman kivan kuvan tyttösestä napattua. <3





Sopiipa kuvat muuten hyvin tähän layouttiin. ;) Oikein kivaa viikkoa kaikille! :)

tiistai 20. marraskuuta 2012

Lovan TOP-5 kettukuvat

5. Sapellihammaskettu

4. Pörrökettu

3. Pikkukettu

2. Villikettu

1. Aavikkokettu

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Hyvin suunniteltu on kuin onkin puoliksi tehty!

Kylläpä jäi hyvä fiilis tämän iltaisista maneesitokotteluista! :) Olis vaan heti kannattanut uskoa viisaampia ja valmistella treeni kunnolla jo viime viikolla. No parempi myöhään.. ;) Ihan orjallisesti en lappustani noudattanut, mutta eipähän mennyt sormi suuhun missään vaiheessa.

Aloitettiin samalla kontaktitreenillä. Maneesin perällä ruutua treenaava bortsu oli hirmu kiinnostava, ja kontaktitreeni meinasi kärsiä pahemman kerran. Vaihtelevia kontaktitreenejä pitää nyt taas lisätä ihan kotitokoiluunkin, jotenkin ne meinaa aina unohtua...

Kura-Einari Kaupissa tokoilemassa.

Päivän teema oli hyppy. Ei olla sitä ennen tehtykään, ja olin vähän epävarma tekniikasta. Kokeiltiin aluksi namikupille hypyn yli lähettämistä, mutta Lova ei oikein keskittynyt hyppyyn vaan sinkosi kuin ohjus kupille. Tauon jälkeen otettiin hyppyä uudestaan, tällä kertaa vaaputtimen (kuperapohjainen teline, johon kiinnittämällä kosketuskeppi saadaan pysymään pystyssä) avulla. Ihan huikea vehje, aloin jo selailemaan nettikauppoja oman vekottimen toivossa! Naksauttelin ensin muutaman kerran kosketuskepin tökkäämisestä, ja sitten sen koskemisesta vaaputtimen päällä, jonka jälkeen päästiin kokeilemaan vaaputtimelle lähettämistä hypyn yli. Lupsa tajusi idean nopeasti, ja saatiin muutama onnistunut toisto alle. Tästä on hyvä jatkaa! :)

Seuraamisessa meillä riittää hommaa, vaikka idea ja katsekontakti on super hyvin hallussa. Lova meinaa usein edistää ja aueta, johon nyt aluksi kokeilen palkkaamista taaempaa. Lova pyrkii varmaan näkemään mut samasta kulmasta kuin aiemmin, kun olin kääntyneenä siihen päin, ja siksi edistää.

Jäävistä liikkeistä hiottiin tänään seisomista. Tähän asti olen heitellyt nameja koiran sivuille ja viimeisimpänä pään yli koiran taakse (kun tajusin, että sivuille heitteleminen sai Lovan pysähtymään vinoon), mutta tänään sain vinkiksi heittää namin pennun etujalkojen väliin. Tämä toimikin tosi kivasti; Lova jäi kohtisuoraan seisomaan eikä tarvinut lähteä heti takaa hakemaan palkkaa, vaan se oikeasti pysähtyi. Hyvä hyvä! :)

Loppuun otettiin vielä eteentulemista. Lova keksi jostain taas sen jo unohtuneen "stay" = maahan -jutun, hassu. :D Vauhtia liikkeessä riitti ja Lups tuli tosi lähelle oikeaan asentoon. Ongelmana tässä on kuitenkin se, että Lova jää todella vahvasti kiinni käsiini. Olen huomannut saman monessa muussakin jutussa, ja siihen täytyy alkaa kiinnittämään enemmän huomiota, ettei vahvistu liikaa. Kokeiltiin paria varsin potentiaalista harjoitusta, mutta Lupalle varmaan parhaiten tässäkin toimisi kosketuskeppi juuri tuon käteen jäämisen takia. Sen luulisi olevan helpompi häivyttää pois.

Sellaisia tokotteluja tänään! Kylläpä oli taas varsinainen hyvän mielen treeni, sain kullanarvoisia vinkkejä moneen liikkeeseen, kiitokset kanssatreenaajille! :) Kivi putosi sydämeltä kun tajusin, että suunnittelu on se juttu, kauanpa senkin asian sisäistämiseen meni. Heh. :)

Tänään käytiin myös mätsäilemässä Nokialla hirveässä viimassa ja tihkusateessa. Lovalla oli taas aluksi vire turhan korkealla, eikä malttanut seistä paikallaan ja ravikin yltyi laukaksi vähän väliä. Joku tytössä kuitenkin taisi tuomaria miellyttää, ja päästiin sinisten nauhan saaneiden kehästä jatkoon. Jatkokehässä Luppa taisi tajuta että nyt on tosi kyseessä ja paransi esiintymistään, tuloksena toinen sija! :)

Ihana vaikkakin kiireinen ja aika rankka viikonloppu on takana, ja ollaan molemmat Myrtin kanssa ihan naatteja. :) Katsotaan mitä kivaa ensi viikolla keksitään, sunnuntaina jääkin tokottelut harmittavasti väliin mutta eiköhän me tämän viikonlopun eväillä päästä touhuamaan ihan keskenämmekin! :) Mun (ja luultavasti myös Lupan) tokohuuma senkun kasvaa...

Edit. Paikkamakuu ja -istuminen sujui molemmat täydellisesti! Jäin tällä kertaa paikkamakuussa Lovan eteen kyykkyyn, ja palkkailin siitä muutaman kerran. Vierelle seisomaan, sivu ja siitä vapautus takapalkalle. Kestoa tuli ehkä puolisen minuuttia, mutta siis ihan täydellinen suoritus! :) Paikkaistumisessa seisoin metrin päässä pennun edessä, muuten sama homma, eikä ongelmaa tässäkään. Jee! :)

The best way to spend Saturday night...

...on istua viltin alla kuuma kaakaokuppi kädessä katsellen Holidayta yksi karvakuono vieressä ja toinen jaloissa nukkumassa. <3 Lova sai ekaa kertaa kaverin yökylään, ja alkuilta on touhuiltu siihen malliin että nyt alkaa uni maittaa. :) Hassua, miten paljon omasta koirasta oppii yhden illan aikana. Tildan ja Lovan touhuja seuraillessa olen pannut merkille seuraavaa:

1. Lova ei vedä läheskään niin paljon kun Tilda on mukana lenkillä.
2. Siinä missä Tilda jäisi mielellään tutustumaan jokaiseen vastaantulevaan koiraan pidemmäksi aikaa, Lova käy haistamassa, heilauttaa muutaman kerran häntää ja on valmis jatkamaan matkaa. (Joidenkin harvojen kanssa tosin saattaa saada hyvät leikit aikaiseksi.)
3. Lovan on koko ajan tehtävä jotain lenkillä ollessa. Kun pysähdytään juttelemaan, se nappaa lähimmän kepin suuhunsa ja käy maahan järsimään sitä. Kun keppi on silpottu, etsitään seuraava. Vähintään sillä on nenä maassa koko ajan. Ei voi vaan seistä tai istua rauhassa paikallaan.
4. Arvatkaa kumpi pötköttelee tyytyväisenä viekussani lämpöisen viltin päällä ja kumpi juuri rojahti parvekkeen oven eteen vetämään sikeitä? Se ei ole meille uutta mutta Lovahan ei varsinaisesti ole mikään sylikoira. ;) Lähellä se viihtyy, mutta syliin...yök.


Kohta kolme kävi hyvin selväksi jo aamulla Tamskin koulutusohjaajakurssilla, jossa olimme harjoituskoirakkona. Luppa ei kerta kaikkiaan osaa olla passiivinen ja tekemättä mitään tokotreeneissä. Vajaan tunnin kestäneen koulutuksen aikana tuli paljon selostusta, jolloin koirien piti vaan olla ja odottaa. Muut viisi pentua olivat tosi nätisti hiljaa ja ennen kaikkea rauhallisia kun mitään ei tapahtunut. Lova kiskaisi välillä vasemmalle, välillä oikealle, sitten taakse ja lopuksi eteen. Seisoi kenguruasennossa ehkä kolmasosan ajasta, jäljelle jäävän ajan piippasi, haukahteli ja nuuskutteli menemään. Siinä sitten posket punaisena mietin, että pitäisikö sijaistoiminnasta kieltää vai pysyä itse passiivisena ja olla huomioimatta koiraa. Kyllähän se odottaa kontaktissa nätisti hiljaa pitkänkin aikaa, mutta ei se ole passiivisuutta. Taidetaan vaan tarvita aimo annos harjoitusta tältä(kin) saralta... Näyttelyissä Lova käyttäytyy todella nätisti ja pystyy rentoutumaan täysin, vaikka muut ravaisivat vieressä. Toko ja agility, NOT. Mutta näyttelyissä ei vire nousekaan pilviin. Passiivisuusharjoitukset kehiin. :) Ja vinkkejä otetaan vastaan!

Yritin muuten tehdä yksinolo-postauksen, mutta se kaatui surkeisiin videonleikkaustaitoihini. :D Lovan tuhoaminen alkoi käydä sen verran pahaksi, että pentu saa nyt majailla isossa metallihäkissä olkkarissa yksin jäädessään. Ja se päätös olis pitänyt tehdä jo aikoja sitten! Videot paljastavat pennun olevan paljon rauhallisempi häkissään. Katsotaan nyt kauanko tätä jatketaan, helpotus oli kuitenkin huomata, että pentu menee häkkiin mielellään ja nukkuu suurimman osan ajasta. Finally. :)

torstai 15. marraskuuta 2012

Tasaista arkea

Täällä on pitänyt sen verran kiirettä koulun, töiden ja hommista ja aikatauluista stressaamisen kanssa että päivitykset on ihan jäänyt - niin kuin on ne harrastuksetkin... Sunnuntaina oltiin taas tokoilemassa Pirkkalassa, mutta tällä viikolla puuhailut on jääneet tosi vähälle.

Lumikuono Myrtti <3

Vaikka kuinka uhosin niin en edelleenkään tehnyt kunnon suunnitelmaa tokotreeneihin, ja sehän sitten kostautui. Lova oli alusta alkaen heti maneesiin päästyään ihan messissä, johon en ollut yhtään varautunut. :D Otettiin sitten kontaktiharjoituksia ympäriinsä kuljeskellen, ja seuraavaksi perusasennossa kontaktia niin, että avustajat kävelivät meidän ympärillä rauhallisesti. Tosi hienosti tyttö oli kontaktissa häiriöstä huolimatta, vaikka ei sitä aikaisemmin olla juuri harjoiteltukaan. Eilen kokeiltiin sitten samaa harjoitusta keskustassa iltalenkillä ja hyvinhän sekin meni, muutaman sekunnin pätkissä näin alkuun. :)

Seuraavilla sessioilla otettiin seuraamista, "ruuvaamista" perusasennossa, ja muutama vauhtiluoksari. Lova meinas vähän aurata seuraamisessa, joten kokeiltiin samaa seinän vieressä. Johan alkoi toimia! ;) Sain myös palautteeksi, että olen ihan liian kääntynyt koiraan päin niin perusasennossa kuin seuraamisessakin, jota en ole tullut ajatelleeksi ollenkaan! Kotona ollaan siis jatkettu näitä treenejä peilin edessä, ja helpotukseksi huomasin, että Lova tekee ihan samalla tavalla vaikka en sitä katsoisikaan.


Paikkamakuuta helpotin huomattavasti viime viikon virheistä viisastuneena. Tällä kertaa pysyin Lovan vierellä koko ajan, mutta olis pitänyt ottaa vielä vaan lyhyempää pätkää. Maneesi ja toiset koirakot vieressä tuottaa vielä ihan liikaa häiriötä, joten helpotetaan ens kerralla entisestään. Jospa kevääseen mennessä oltais saatu liike jo suht hyvään kuntoon! :) Kotona ollaan harjoiteltu paikkamakuuta nyt aika paljon, ja sujuu tosi kivasti.

Näiden lisäksi ollaan vähän työstetty jääviä liikkeitä (uutena istumaan jääminen), eteentulemista ja takapään käyttöä etutassut vadin päällä. Mielen virkistykseksi työn alla on nyt myös kurre-istunta (yli-vaikea Lupalle, ei varmaan ihan tasapaino kohdillaan vielä ;) ja ryömiminen. Ollaan myös treenattu rahin kiertämistä sisällä ja puun kiertämistä ulkona, se vasta on huippua pennun mielestä! :)

Sellaista tänne, aika tavallista tylsää arkea ollaan vietelty! Viikonloppuna meno kuitenkin vähän piristyy, kun kahteen päivään pitäisi sisällyttää hakutreenit, parit tokotreenit, Tildan yökyläily (apua..:D) ja match show. Messariin on enää kolmisen viikkoa, joten edelleen niitä näyttelyreenejä pitäis muistaa tehdä!

Liebster Blog -haaste

Sain lukijoiltamme Tiialta (Tassuilla Tanssien) ja Mirkulta (Pawprints in the Heart.) kivan haasteen: Liebster Blog -nimisen "palkinnon" tarkoitus on saada huomiota pienille blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Kiitokset vaan molemmille! :)


1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Ja eikun tuumasta toimeen! :) Lemppariblogejani yhdistää pari asiaa. Tykkään lukea blogeja, joissa on paljon kauniita kuvia. Siksi myös omasta blogistani löytyy lähes jokaisesta postauksesta ainakin yksi omasta mielestäni kiva tai jollain tavoin postaukseen liittyvä kuva. Toiseksi, saan eniten irti nuorten koirien treeniblogeista, koska saan niistä vinkkejä oman koirani treenaamiseen. Blogilistalleni päätyvät blogit, joita päivitellään säännöllisesti. Haastan siis tälläkertaa seuraavat ihanat blogit:

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Maneesikausi korkattu!

Nyt kun sain ajatuksia vähän purettua, voidaan käydä läpi niitä sunnuntaisia tokotreenejä. :) Me treenaillaan siis koko talvi Tavesin porukan kanssa Pirkkalassa Kravin maneesilla. Toivottavasti saadaan viikoittainen siedätysannos hevosista, Lova kun sunnuntaina ainakin pimeässä vähän säikkyi maneesista talliin vietävää hevosta.

Lovalle maneesi oli tietysti uusi ja ihmeellinen paikka, kamalasti hajuja ja samaan aikaan vauhdikkaita liikkeitä suorittavat koirat saivat tytön tuttuun tapaan kuumenemaan. Ensimmäisillä sessioilla kuljeskeltiin vaan maneesissa ja palkkailin aina, kun Lova otti kontaktia minuun. Narulelun suosio oli taattu täälläkin. Lova pääsi maneesiin nelisen kertaa, ja välissä aina autoon rauhoittumaan. Viimeisillä kerroilla meininki oli jo ihan toisen näköistä! Lova otti alusta alkaen kontaktia hienosti ja tarjosi seuraamista. Otettiin muutamia toistoja sivulletuloa, ja hitsi sehän osaa sen jo tosi kivasti! Hakee oikean paikan ja tulee ihanan lähelle. Ihan pienen käsiavusteen vielä tarvii, mutta eiköhän se kohta saada häivytettyä.

Sivulletulon lisäksi tehtiin vikalla kerralla muutama maahanmeno. Istuminen on vahvistunut ehkä jo vähän liikaakin, ja maahanmeno on tällä hetkellä usein aika epävarma. Otin pari ensimmäistä toistoa käsiavusteella, ja tulihan ne tutun sähäkät liikkeet sieltä pienen muistuttelun jälkeen. :) Täytyy vaan edelleen vahvistaa palkkaussuuntaa, ettei tyttö pomppaa heti ylös.

Puolessa välissä treeniä otettiin yhteinen paikkamakuu. Meinasin jättää Lupin kokonaan harjoituksesta pois, mutta otin sen kuitenkin treenaamaan liikettä. Kannattaahan tilaisuus nyt käyttää hyväksi! Ensi kerralle täytyy vaan suunnitella treeni huolellisesti. Lovahan ei pysynyt paikkamakuussa ollenkaan, ja tajusinkin että ollaan tehty kotona lähinnä paikkaistumista. Otin sitten sitä pienen hetken niin, että seisoin ehkä metrin päässä ja palkkailin muutaman sekunnin välein. Häiriö oli kuitenkin liikaa pennulle, vaikka kotona harjoitus menee jo tosi kivasti. Täytyy nyt kotona alkaa tosissaan tota paikkamakuuta reenailemaan. Ruokakupin kanssa se menee todella hyvin.

Seuraava kertakin tehdään vielä ihan niitä helppoja kivoja juttuja, täytyy vaan suunnitella treeni huolellisesti. Lova oli kyllä lopussa aivan ihana, keskittyi vaan muhun ja teki hommia mielettömällä innokkuudella. <3

Käytiin me sunnuntaina mätsärissäkin pyörähtämässä. Lova käyttäytyi tosi hyvin ja sai punaisen nauhan. Järjestäjät palkitsivat vielä kaikkien punaisten saaneiden joukosta extra-palkintona iloisimman esiintyjän, ja Lova sai sen! :) Meidät kuitenkin käteltiin pois toiseksi viimeisenä. Lupin esiintyminen oli kyllä ihan toista luokkaa kuin pentunäyttelyssä, ehkä oma jännitys tosiaan tarttui siihen. Saatiin pieni kirjallinen arvostelukin, jonka tietysti ehdin jo taitella taskuun, mutta kai tästä selvää saa. :)

maanantai 5. marraskuuta 2012

Hyppy tuntemattomaan

Noniin, nyt se sitten tulee. Ensimmäinen harrastusahdistus päivitys. Niinkuin olen kertonut, lopetin keväällä reilut kymmenen vuotta kestäneen muodostelmaluistelu-urani. Olen harrastanut koiria koko ikäni, milloin enemmän ja milloin vähemmän, mutta vasta luistelun lopettaminen mahdollisti oman "kunnon" harrastuskoiran ottamisen. Luulin tietäväni koirista "kaiken" (ei nyt oikeasti sanan varsinaisessa merkityksessä), mutta tässä pikkuhiljaa uusiin lajeihin tutustumisen myötä olen joutunut painamaan leuan rintaan ja toteamaan, etten todellakaan tiedä vielä yhtään mitään. Koiraharrastuksista voin sanoa hallussa olevan ainoastaan näyttelyiden. Agility on tullut tutuksi hoitoshelttieni kanssa, ja kisoja olen käynyt katsomassa pienestä pitäen. Se on myös lähinnä omaa taustaani, urheilua, ja varmasti siksi tuntuu kaikkein luonnollisimmalta ja omimmalta.

Tokoa olen jotenkin pitänyt itsestäänselvyytenä. Omaa käytännönkokemusta siitä ei kuitenkaan ole kuin muutaman hassun perusliikkeen verran. Lovan kanssa pääsin hienosti alkuun, mutta stoppi tuli aika äkkiä: koira kun oppi perusjutut nopeasti ja piti päästä uusien liikkeiden kimppuun. Toko taitaa olla taas näitä näyttää helpolta mutta on todellisuudessa jotain ihan muuta -juttuja. Eiliset tokoreenit uuden porukan kanssa pudottivat minut täysin maanpinnalle. Osasyynä omaan lukkoon menemiseen oli varmasti se, että kukaan ei ollut käskemässä, mitä tehdä, vaan jokainen suunnitteli omalle koiralleen sopivan reenin. Mulle on aina ollut vaikeaa tehdä omatoimisia urheilutreenejäkin, kun on tottunut siihen diktaattorimeininkiin. ;)

Eilen oikein säikähdin omia sanomisiani. Kun tuli uudelleen mun vuoro hakea Lova autosta, pääsi suustani lievästi järkyttynyt "taas!". Aksakentällä ja hakureeneissä ei malttaisi odottaa vuoroaan, ja nyt huomasin olevani helpottunut, kun sain vain katsella muiden kouluttamista. Eikä siis siksi, etten olisi halunnut Lovan kanssa treenata, en vaan yksinkertaisesti tiennyt, mitä ottaa. Samalla vajosin jonnekin todella syvälle omiin ajatuksiini ja epätoivon fiiliksiin, oli jotenkin niin avuton olo, kun en osannut sanoa juuta enkä jaata toisten suorituksista. Ideanahan noissa treeneissä on, että yksi kolmen tai neljän koirakon ryhmästä tekee, ja toiset katsovat ja auttavat parhaansa mukaan. Huomasin miettiväni, että jos nyt oltaisiin luistelureeneissä, multa sais todella hyviä kommentteja ja osaisin oikeasti neuvoa että mitä kannattaa tehdä. Sitä se monen vuoden kokemus teettää. Taitoja ja tietämystä karttuu vähitellen, ja niitä osataan ammentaa, jakaa ja soveltaa. Voitteko kuvitella, kuinka avuton ja jotenkin tyhjä olo tulee, kun yhtäkkiä tajuaa liikkuvansa aivan vieraalla maaperällä?

Koko viime kauden odotin, että saisin oman pennun ja pääsisin aloittamaan uudestaan koiraharrastuksen. Kuitenkin panostin viimeiseen kauteeni niin fyysisesti kuin henkisesti ehkä eniten koko luistelu-urani aikana, jotta mitään jossiteltavaa ei jäisi. Ja onnekseni nyt voin sanoa, että tein kaiken, mitä pystyin, ja otin kaiken irti viimeisistä hetkistä luistelijana. Olin valmis aloittamaan uuden vaiheen elämässäni, ja olin super innoissani uusista harrastuksista. Se ei vaan näköjään olekaan niin helppoa kuin kuvittelin. :) Hakureeneissäkin olen usein aika pihalla (tosin siihen hommaan pääsen koko ajan paremmin sisälle), mutta se nyt onkin mulle aivan uusi laji. Tokon piti olla tuttua ja helppoa. :D Oman haasteensa hommaan tuo äärettömän nopea koira. Ehkä se nyt vaan ottaa oman aikansa tottua uusiin haasteisiin. Uudet haasteet on aina tervetulleita, ja tämä oli väistämättä edessä jossain vaiheessa, mutta hyppy ammattilaisesta amatööriksi on aika iso! Nyt kun saan tämän solmun auki päästäni niin saadaan varmasti paljon aikaan tulevana talvena, ja odotan innolla seuraavia maneesitokoiluja! Meillä on kyllä käynyt aivan loistotsägä treeniporukoiden suhteen, siitä kaikki kiitos kuuluu Räsäsen Minnalle ja Kärnän Sarille! :) Meillä on paljon opittavaa, mutta niin pätevien ja kokeneiden ihmisten opeissa päästään varmasti pitkälle! :)

lauantai 3. marraskuuta 2012

Pyhäinpäivän PK-reenit

Tänään päästiin pitkästä aikaa taas hakuilemaan! Lupsalle otettiin samaa treeniä kuin pari aikaisempaa kertaa. Tehtiin kymmenisen pistoa niin, että maalimiehiin oli suora näköyhteys keskilinjalta. Pari kertaa Lova meinas lähteä etenemään keskilinjaa, mutta muuten risteili väliä oikein mallikkaasti. Tytöltä ei kyllä vauhtia ja innokkuutta hommasta puutu, se painelee menemään hirveää kyytiä ja istuu nätisti ukon eteen odottamaan palkkaa. Möröistä ei ole tietoakaan, eikä niitä toivottavasti tulekaan! :)

Hakureeneissä vierähtikin odotettua vähemmän aikaa, joten otettiin vielä porukalla koirille esineruutua. Lovakin pääsi ensimmäistä kertaa bongailemaan vieraita esineitä metsästä. Kotonahan me ollaan pienestä pitäen piilotettu pennulle niin nameja kuin lelujakin toiseen huoneeseen, ja pari viikkoa sitten aloin pudottelemaan hanskoja lenkillä. Hanskat on palautuneet hienosti käteeni myös vähän pidemmän matkan päästä, liekö noutamisen treenauksella mitään osuutta asiaan? ;) Tänään tiputeltiin Lovalle vieraita esineitä uuteen maastoon muutaman metrin säteelle. Pidin pennun liinassa, koska vieressä oli iso autotie, mutta taisipa siitä muutenkin olla hyötyä. Ilman liinaa Lova olis saattanut lähteä päättömästi poukkoilemaan metsään, mutta nyt se tajusi, että hommat jatkuu, ja keskittyi tosi hienosti. Melkein kaikki esineet nousi, ja Lovis sai paljon kehuja potentiaalistaan. :) Tätä aletaan nyt tekemään omatoimisestikin silloin tällöin. PK-puoli on mulle aika vieras, mutta koko ajan innostun siitä lisää! :) Lovakin tuntuu kovasti tykkäävän niistä hommista, ja osittain ne on ehkä omasta mielestäni mieleenkiintoisia juuri siksi, että se on ihan uusi juttu mulle. Tutustutaan koiran kanssa lajeihin yhtä aikaa. :)

Iltapäivästä ajeltiin vielä Urjalaan, jossa Lupsa pääsi juoksemaan sydämensä kyllyydestä pelloilla Caro-braccon kanssa. Korkea viljapelto oli lyhyessä ajassa muuttunut mylletyksi mudaksi, mutta se ei menoa haitannut - päinvastoin. Huomenna mennäänkin aamusta reenaamaan näyttelykäyttäytymistä mätsäriin, ja illasta päästään korkkaamaan maneesitokoilukausi. Tunnelmallista pyhäinpäivän iltaa kaikille! :)